Minne aika on rientänyt?

Huhhahheijakkaa! Tunnen itseni lievästi sanottuna luuseriksi, kun en ole saanut aikaiseksi raapustettua tänne mitään. Lupaan varmasti parantaa tapani, nyt on vain ollut törkeää haipakkaa kokoajan! Ja miten tässä on muka kaksi viikkoa jo vierähtänyt, aika on mennyt siivillä. Ja mistäs sitä sitten aloittaisi?

Arvaako joku jo miltä illalta kuva mahtaisi olla? Kyllä, Velvetin Ohi on.

 Saanko seuraavaksi hieman ylpeillä? Tein nimittäin elämäni ensimmäisen lihamakaroonilaatikon viime viikolla! Aivan täysin itse, tosin Ainolta herui hieman henkistä tukea ja sanallista apua, mutta olen ylpeä suorituksestani, sillä en tunnetusti ole mikään master chef.

Aino toi myös maittavan jälkkärin, yamm. Elämän parhaimpiin asioihin kuuluu mm. ystävät, hyvä ruoka, juoma, suklaa, ja höpöttelyhetket kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kun kaikki edellä mainitut yhdistyvät, ei hetkestä puutu enää mitään.

Jeppis jepulis, sain myös viime viikolla aikaiseksi käytyä huoltamassa kynteni, jotka olivatkin jo kauheassa kunnossa. Näin kevään (niin minkä???) kunniaksi revittelin hieman, ja laitoin ainaisten ranskisten sijasta glitterkärjet. Aluksi oli hieman totuttelemista, mutta nyt tykkään ja lujaa! Vaikka väri onkin vielä suhteellisen neutraali, mutta katsotaan mitä jatkossa tulee.. Nälkä kasvaa syödessä, eikö?

Ja kyllä, kahvin voimalla porskutettiin viime viikko menemään ja itseasiassa myös tämä kulunut viikko, joka on ollut todella työntäyteinen. Nyt sunnuntai onkin ensimmäinen päivä kun saan viettää päivän ilman minkäänlaisia töitä tehden, ellei lasketa mukaan työnhakua sekä muutamien raporttien pistämistä eteenpäin. Tämä on siis todella pyhitetty lepopäivä, jonka aloitin nukkumalla pitkään ja syömällä aamupalan sängyssä Dexterin pyöriessä. Kuinka mahtavaa onkin herätä itsekseen, eikä hermoja raastavaan herätyskelloon? Ehkä uni olikin ihan ansaittua eilisen 12 tuntisen työpäivän jälkeen, jonka puskin läpi edellis yön huimilla kolmen tunnin unilla.

Ja totesin tuossa muutama päivä takaperin, että Stockmannin Hulluille päiville ei olisi kyllä voitu keksiä osuvampaa nimeä. Siellä meinaa töissäkin ollessa tulla todellakin hulluksi. Onneksi suurin osa asiakkaista on mukavia, mutta huvittavaa on, että lähes jokainen Hullareilla kävijä luulee jokaisen keltapaitaisen ihmisen tietävän jokaisen Stockan tarjouksen. Herkussa ollessani minulle tullaan päivittelemään kun en tiedä onko imuri-tarjous vieläkin voimassa, tai kuinka monen tuuman TV maksoi 499. Hei haloo.

Mutta kiitti ja kuitti taas tältä erää, palaillaan ehkä jo huomenissa!

-mia

P.S. Ensi viikonloppuna on vihdoin kauan odotetut streetin sm-kilpailut!! Jaiiiii